Tiistaina JANKKilassa. Äh. Juoksunarttu tuoksui nenään. Kaikki mielenkiinto meni siihen. Katse kääntyi koko ajan viereisen radan suuntaan. Kun koira tuli putkesta, oli katse jo valmiiksi kääntynyt toisaalle ja koira juoksi aidalle väärältä puolelta. Kerran rysähti riman päälle, kun piti seurata muiden menoa. ÄH!
Mentiin pienissä erissä. Eli aina kun mielenkiinto lopahti, eikun "koppihoitoa". Ihan turhaa kiskoa perässä innotonta lahnaa. Tavallaan pätkät kuitenkin sujuivat suht mukavasti, ottaen huomioon tuon em. keskittymättömyyden.
Keskiviikkona sitten Lempäälässä. Jes! 34 esteen rata. Ja mehän osattiin paikoitellen jotain :D Koiralla oli vauhtia ja intoakin ihan kivasti. Ihan järkyttävän suuria probleemia ei ollut, kunhan ohjaajalle väännettiin rautalangasta ennakoiva valssi ja sylikääntö (joo, ehkä mä joskus muistan sen käden pitää alempana; nyt muistin sentään pyllistää oikeaan suuntaan!). Jäi hyvä mieli!
ASB:kin ilmestyi ja treenikaveri sivisti, että ollaan TR-rankingissä jo "toisella palstalla" (siis jollain ~150. sijalla). TÄÄH?! Olen tähän asti aloittanut listan lukemisen lopusta ja kun sadan koiran joukosta ei ole meitä löytynyt, olen ollut siinä luulossa, ettei vieläkään olla noustu koko listalle :D Rehellisesti sanottuna olen hiukkasen ihmetellyt, että miten ei olla listoilla, vaikka nolliakin sentään on kertynyt :D No, ollaan siis - ja koitetaan nyt vaikka pysytelläkin siellä!
Tänään hölkättiin vajaa 6km talvikelissä Jepen vauhtia. Vanhus jaksoi pysyä laukkakönkällä, eikä hiipunut! Nyt maistuu uni BOTit päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti