Agility on useimmiten hauskaa. Nytkin. KK-treeneissä.
Hauskaa sekin, että ylipäänsä pääsee pakkasella treenaamaan.
Jeppe tempoi ensin rataa. Räyräy-meiningillä siivekkeetkin vinoon :D (Yhtenä) Teemana oli itsenäiset puomin kontaktit, eli kontaktilta matka jatkui aina jonnekin hyvin viistoon. Jepelle nameja kontaktille, ja aivan niinkuin arvelinkin, ei siinä juuri namit hidastaneet :D Hyvä kun huomasi niitä. Samoin osasin arvioida koiran toimintaa putkesta ulostulossa; kepeille piti mennä, mutta pakkovalssiyritelmät jäivät yritelmiksi :D Koiruus oli aina muurilla. Mutta perinteisellä "heitolla" kepeille onnasi kyllä. Meidän "perinteinen" ohjauskuvio todettiin ihan hyväksi.
Jeppe oli oikein ponteva!
Jussikin nautti menosta ja meiningistä, ja montaa kohtaa tahkottiin. Alun kahta estettäkin ja tokan aidan jälkeistä tiukkaa vasuria käännöstä. Ohjaajallehan se oli vaikeinta. Askel ja palkkalelun pudotus. Miten voi olla NIIN vaikeaa ajoittaa niinkin yksinkertainen juttu oikein :D
Seuraava tahko oli putken jälkeinen käännös, eli sama idis palkassa. Ja AH-NIIN-VAIKEAA.
Sitä seuraava tahko oli vauhtipätkän jälkeinen whiskyleikkaus. Tai persjättöä yritettiin ensin. "Jospa sittenkin kokeilet sitä whiskyä". Ei meinaan ohjaajan vauhti riittänyt kipittää persjättöä...
Sitä sitä seuraava tahko oli kepeille sisäänmeno, joka oli vaativahko. Mutta kas, kyllä se sitten sujui sekin, kun ohjaaja saatiin oikeaan kohtaan. Ja btw, kerran kepit jopa sujuivat häsläämättä käsillä - oi miten ylpeä olen. Itsestäni! Muistin ajatella, että nyt ei sölkötetä siellä alhaalla :D
Sitä sitä sitä seuraava tahko oli persjätön ajoitus keppien jälkeen. Stop. "Leikitään että se on sujunut hienosti ja jatkat nyt tästä matkaa" :D Loppupätkä menikin aika iloisesti.
Mitäs kaikkea opittiinkaan. Joo, sitä "vanhaa" asiaa, että kootaan koiraa. Ja kootaan koiraa. Ja vielä kerran kootaan koiraa. ENNEN hyppyjä. Ja palkka jalkoihin ja palkkaaja eteenpäin. Ja koiraa ei kuollut saalis kiinnosta. Ja ja ja...
Antoisat treenit, ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti