Huoh - "hiukan" tällainen olo oli tänään, kun Jussin kanssa yritettiin treenata. Emme olleet eka koirakko, ja sain sen hyvin innostettua narupalloonkin. Ja olin toivorikas, josko se keskittyisi rataan. Turha luulo. Voi miten hauskaa on juoksennella ympäriinsä nurmikenttää... suorastaan riemastuttavaa!
Harjoituksena oli Laamasen ykkösluokan rata, 17 esteen hyppis. Taidettiin mennä täyspitkä rata ekaa kertaa! Tavallaan siis sujuikin ihan upeasti, mitä nyt Jussi noin 7 kertaa keksi omia juttuja. Mutta sehän on ihan lapsi vielä. Sallittakooon se sille. Ja vielä näillä treeni"määrillä". Kotonahan homma toimii täysin eri tavoin; ei ole häiriön häiriötä. Siinä mielessä Kirstula on hyvä paikka, koska siellä tulee alusta asti treenattua hurjassa touhussa ja tohinassa ja koiramäärän ympäröimänä.
Radan jälkeen tehtiin keinua monta kertaa peräkanaa, hihnassa, mutta siinä ei tunnu olevan ongelmia. Ainakin kontakteihin voin olla tyytyväinen. Tai siis tällä kertaa keinuun. A on haastavin, koska siinä koira ei osaa vielä hidastaa vauhtia niinkuin keinulla ja puomilla.
Hassua vaan ajatella, että 3 kk kuluttua Jussi saisi startata... Nyt ei todellakaan tunnu siltä. Kunhan nyt ensin kokeillaan se Agirodun rata. Että pysyykö koira edes radalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti