AVAuduttu ja toivuttu

Nyt on viikko juhlittu uutta titteliä. No ei sentään :D  Mutta viikko sitten räpsähti niin sanotusti koetoimitsijan valvontakamera, eli JANKKilassa meille huikattiin toimistosta, että "te valioidutte, eikös niin?"  No kyllä juu, me valioiduttiin.

Ollaanhan tässä tehty ihan käypiä treenejäkin jo jokin aika. Ja sitä paitsi, juuri kisoja edeltävänä keskiviikkona sanoin russelitutulle, että meidän täytyy mennä hakemaan sertejä pikkukisoista, ei me niihin käsiksi päästä etelän megaskaboissa.

Janakkalassa, tutussa treenihallissa siis, päästiin ensin tekemään Henkan ei-niin-henkkamainen rata. Koira toimi kuin unelma eli teki elämänsä ensimmäisen putkijarrun. Piti sitten kisoissa yllättää. Seurakaveri nauroi, että saattoi siinä jokunen radan reunalla ihmetellä kartturin sijoittumista ja ohjausyritelmää... Olin nääs varautunut, että koira ampuu 10 metriä putkesta ja minä olen huitomassa aidan toisella puolella. Ampuikin sitten luotisuoraan putkesta kohti aitaa: minä pyllistelen rintamasuunta aidalla ja koira suihkaa suoraan yli (väärään suuntaan). Juu hieno hylly se oli.

Toinen rata sittten napsahti nollaksi, vaikkei se todellakaan ollut hyvää menoa. Se oli kökköä kalastelua. Puolessa välissä tapahtui jopa 1,5 sekunnin blackout. TAAS! Olenko tulossa vanhaksi...?!

Mutta toiseksi sijoituttiin ja ilomielin otettiin vastaan kolmas sertimme. Nyt taloudessa on kaksi agilityvaliota. Kyllä kelpaa kehuskella. Valioväkeä. Olisipa ohjaajakin!

Päivän vimppa rata oli muuten melkeinpä elämämme flow-rata. Hyppis, jossa päästiin ja uskallettiin päästellä menemään. Hitto, pikkuisen vaan puuttui jarru yhdessä kohdassa, ja niinpä otettiin ekstrana rengas. Putkissa kyllä toimi jarrut, eli pienen koiran herneet osoittavat toimintaa! Kunhan ei sitten menisi herne nenään...

Muutoin ollaan han piskuisen vain lenkkeilty, kun on ollut milloin liukasta ja milloin märkää. Kisoissa keskitytään sitten hyppelyyn :)  Niitä sertejä meillä ei ole vielä lainkaan!

Toisilla tipaton, toisilla treenitön tammikuu

Apua! Kohta on jo helmikuu! Mihin tämä tammikuu on kadonnut... Vuoden ekat treenit jäivät kiireiden vuoksi väliin. Sitten ehdittiin parit normaalit keskiviikkotreenit käväistä. Ja "kotikenttäkisat" JANKKilassa. Hitsi, nehän meni peräti hyvin. Kaksi nollaa, ja keskimmäinen sössittiin toiseen keppiväliin. Mutta ihan kelpo vuoden ajoitus.

Eilen sitten treenattiin Lempäälässä. Olipas rata... Ihan järin paljon ei onnistumisen tunteita tullut... mutta hehkutetaan nyt yhtä momentumia: Rata lähti liikkeelle kuviolla aita, aita, kepit. Aidat olivat suorahkossa linjassa, mutta keppien aloitus lähti viistoon oikealle. Kaikenlaisia härvellyksiä kokeiltiin, ja kaikki tuhoon tuomittuja... Kunnes leijeröitiin. Ohjaaja tönötti aitojen ja keppien toisella puolella ja syötti koiraa vaan sitten keppien aloitukseen. Se sujui, ja siitä olen ylpeä! Toinen leijeröinti ei ihan yhtä hyvin mennyt - aita, pussi, putki niin että ohjaaja seuraa puomin toisella puolella. Sujuihan sekin jokusen harkkakerran jälkeen.

Mutta viikonloppuna sitten koitellaan taas onneamme kolmen radan verran... Thumb up tammikuussa!

Tulostilastoa vuosi 2014

Taas yksi kisavuosi kasassa. Jussin neljäs kisavuosi. Tai no viides, jos lasketaan, että ensimmäisenä kisavuonnaan starttasi vasta lokakuussa ekan kerran. Nyt starttimäärä oli alhaisempi kuin aiempina vuosina: 54 starttia. Nollia kertyi vuoden aikana 15 kpl; näin ollen nollaprosentti oli 28. Vuoden loppuun mennessä on juuri saavutettu SM-nollat. Hyllyprosentti oli 44  - jos se nyt mitään kertoo... Useinhan virheen tapahduttua otetaan mieluummin hyvä hylly kuin toikkaroidaan virheillä maaliin.


Katsotaan, millainen tästä vuodesta muodostuu. Harmi vaan, että SM-kisat ovat taas vaakalaudalla... MITEN voi aina kaikki kiva sattua päällekkäin...

Joulua!

Vikat treenit ja vikat skabat

Vuosi alkaa olla pulkassa treenien ja kisailuiden suhteen. Keskiviikkona viiletettiin vauhdikasta rataa KK-treeneissä.  Ainakin innolla, vaikka ongelmia tuotti mm. ihan perus-taaksetyöntökin. Ajoitus - mikä se on? Ainakin se on useimmiten pielessä :)

Sunnuntaina sitten vielä viimeiset startit. Ensikosketukset Arto Laitisen ratoihin: olivat kivan virtaavia. Eka rata räjähti ns. handusta, eli virtaa riitti mutta ohjaajan keskittyminen ei ollut kohdillaan. Lopulta meni ihan hyllyksi, kun ohjasin ajatuksissani koiraa väärälle puolelle estettä. Toinen rata selvittiin pelastuksilla ja nollalla. Vika oli hyppis, ja siinä harmitti oma AJOITUSvirhe (mikä, en ole sellaisesta kuullutkaan...) eli pientä vekkiä yritin ja veikin koiran loppujen lopuksi aidan väärälle puolen. Heh. Sellaista sattuu. Tosin, ei paremmissa piireissä... ;)

Mutta nyt vietellään joulupaussia ja vedetään vuoden tilastot yhteen tuonnempana.

Nam! sanoi Jussi

kun hirvenjalkaa järsi.

Jussi-69 rock!

Keskiviikkona oltiin normitreeneissä. Mentiin normitahtia, normionnistumisia, normifiboja. Niillä eväillä sitten startattiin Janakkalassa lauantaina numerolla 69 (on muuten jo toinen kerta Jussin uralla... Kisajärjestäjät: voisimmeko aina saada kisanumeron 69?).

Hyppärille oli kiva lähteä kevein mielin. Pikkiriikkisen jopa ehkä jännitti, kun ei olla taas vähän aikaan startattu. Hiukan enteellisesti juuri ennen rataa sanoin ääneen, että miten mahdetaan hoidella kepeille meno. Ei siinä ollut yhtikäs mitään ihmeellistä, suora lähestyminen, mutta niin sitten vaan tohinoissamme se sössittiin. Täytynee katsoa videolta, olinko edessä tmv. mutta johonkin väärään väliin Jussi suihkasi. Muuten sujui mukavasti, eli se oli sitten sellainen vitosrata.

Agilityrata osoittautui vaikeammaksi; koirakko toisensa jälkeen härvelsi... etenkin takareunan normaali aitakuvio tuotti ongelmaa. Paitsi meille ;) Tehtiin se ihan tavallisena päällejuoksuna, ja hyvin meni. Aan kontakti oli hintsu, ja puomin jälkeen ehdin jo pelästyä, että sinnehän se suikkaa seuraaavan aidan väärään suuntaan. Ohjaaja kun oli "hiukan" myöhässä...  No, nollalla kuitenkin selvittiin ja radan hitaimpana sellaisena sijalle 4.!

Vimpalle agiradalle vaihtui tuomari, ja kovasti paljon sai puolta itse vaihdella. Rataantutustumisen jälkeen tein päätöksen ohjata puomi eri puolelta, mitä harjoittelin. Riski kannatti, ja kuvio meni ongelmitta. Loppua kohden ohjaus kyllä oli jotakin tyystin muuta mitä olin suunnitellut. Taisi mennä loppusuora aikamoiseksi kiljahteluksi, kun jäin koiran taakse, eikä yksikään kohta mennyt siten kuin oli ajateltu. Mutta nolla!

Radan jälkeen sitten ahmittiin ansaittuja kinkkuja, kun tuttu toimihenkilö tulospalvelusta huikkasi, että "Te saitte sertin!". Täh - SERTI! Vau! Ihan kammottavalla kalasteluradalla :D  Mutta ilahduttihan se, tietenkin, ja jo pelkkä tuplanollakin hymyilytti, kun ei olla syksyn kisoissa juurikaan onnistuttu. Sijaluku oli 2.

Katsotaan sitten, milloin se kolmas serti napsahtaa...