Nam! sanoi Jussi

kun hirvenjalkaa järsi.

Jussi-69 rock!

Keskiviikkona oltiin normitreeneissä. Mentiin normitahtia, normionnistumisia, normifiboja. Niillä eväillä sitten startattiin Janakkalassa lauantaina numerolla 69 (on muuten jo toinen kerta Jussin uralla... Kisajärjestäjät: voisimmeko aina saada kisanumeron 69?).

Hyppärille oli kiva lähteä kevein mielin. Pikkiriikkisen jopa ehkä jännitti, kun ei olla taas vähän aikaan startattu. Hiukan enteellisesti juuri ennen rataa sanoin ääneen, että miten mahdetaan hoidella kepeille meno. Ei siinä ollut yhtikäs mitään ihmeellistä, suora lähestyminen, mutta niin sitten vaan tohinoissamme se sössittiin. Täytynee katsoa videolta, olinko edessä tmv. mutta johonkin väärään väliin Jussi suihkasi. Muuten sujui mukavasti, eli se oli sitten sellainen vitosrata.

Agilityrata osoittautui vaikeammaksi; koirakko toisensa jälkeen härvelsi... etenkin takareunan normaali aitakuvio tuotti ongelmaa. Paitsi meille ;) Tehtiin se ihan tavallisena päällejuoksuna, ja hyvin meni. Aan kontakti oli hintsu, ja puomin jälkeen ehdin jo pelästyä, että sinnehän se suikkaa seuraaavan aidan väärään suuntaan. Ohjaaja kun oli "hiukan" myöhässä...  No, nollalla kuitenkin selvittiin ja radan hitaimpana sellaisena sijalle 4.!

Vimpalle agiradalle vaihtui tuomari, ja kovasti paljon sai puolta itse vaihdella. Rataantutustumisen jälkeen tein päätöksen ohjata puomi eri puolelta, mitä harjoittelin. Riski kannatti, ja kuvio meni ongelmitta. Loppua kohden ohjaus kyllä oli jotakin tyystin muuta mitä olin suunnitellut. Taisi mennä loppusuora aikamoiseksi kiljahteluksi, kun jäin koiran taakse, eikä yksikään kohta mennyt siten kuin oli ajateltu. Mutta nolla!

Radan jälkeen sitten ahmittiin ansaittuja kinkkuja, kun tuttu toimihenkilö tulospalvelusta huikkasi, että "Te saitte sertin!". Täh - SERTI! Vau! Ihan kammottavalla kalasteluradalla :D  Mutta ilahduttihan se, tietenkin, ja jo pelkkä tuplanollakin hymyilytti, kun ei olla syksyn kisoissa juurikaan onnistuttu. Sijaluku oli 2.

Katsotaan sitten, milloin se kolmas serti napsahtaa...

Me näytään!

Huomaatteko, meillä on uudet heijastinliivit? Älkää häikäistykö jos tulette vastaan!

Rannetuet

Treeniä ja lenkkiä - lumessa!

Laahataan jäljessä...  Viime viikolla suoritettiin taas normitreenit yhtä onnistuneesti kuin tavallisestikin ;)  Ei, ei tämä mitää sarkasmia ole - ne menee hyvin!

Tällä viikolla käytiin KK-treeneissä vouvottamassa. Jo ennen lähtöä :)  Eli vauhtia löytyi, ja sujuihan se vauhdikas ratakin parin korjauksen kera... No joo, tuli paria kohtaa tahkottua, mutta sanotaanko vaikka näin, että alkaa olla sellainen "kyllä-meiltä-sentään-yleisesti-ottaen-alkaa-aksa-sujumaan"-olo...

Viikonloppuna keskityttiin lenkkeilemään ensilumilla. Lauantaina Poronpolulla, tänään omilla kotikulmilla.

Sylisunnuntai

Nolla - edellisestä onkin aikaa...

Päätettiin lähteä himppasen merta edemmäs kalaan. Viime aikoina ollaan oltu laiskoja kisaamaan, ja kisamatkat ovat ulottuneet maksimissaan sadan kilometrin päähän. Niin ne ajat muuttuu...  90-luvulla käytiin ilomielin kylmissä maneeseissa juoksemassa YKSI startti. Kaksi oli jo luksusta. Tänään ei lähdetä kuin kolmen startin tähden, ja silloinkin vain lämpimään halliin. Eikä kovin kauas.

No, nyt päätin jaksaa ajella jopa Vantaalle :)  Matkaa 120 km eli tunti ja vartti. Osui sitten iltakisat, eli sunnuntai-ilta sujui rattoisasti klo 16-21 Vuokkosilla. Koirakoita oli kuutisenkymmentä - pitkästä aikaa tavattiin pääkaupunkiseudunkin tuttuja!

Taso oli kova. Oli maajoukkuekoirakoita ja muita TODELLA nopeita vastuksia. Huhhuh. Startattiin ihan lopussa, ja oli ihan mukavaakin seurata muiden suorituksia. Mielettömän hienoja, ja etenkin vauhdikkaita, ratoja!

Mekin onnistuttiin ekalla (agi)radalla. Aalla Jussi vaikutti sekunnin verran hämmästyvän, että kontaktilta jatkettiinkin aikamoisen vauhdikkaasti. Ei tänä päivänä "ehditä" seisoskella kontakteilla, ei ainakaan noin kovassa seurassa. Puomin kontaktille sen sijaan piti ihan varman päälle hiljentää. Mutta rata siis sujui virheittä, ja 10 sekkaa alle (löysän) ihiksen. Sijoitus oli 15.  johon tuossa megakoiramäärässä ollaan hyvinkin tyytyväisiä. Voittajalle hävittiin "vaivaiset" 8 sekuntia :D

Keskimmäinen rata oli hyppis. Voi rähmän käpälät. No, se oli tavallaan hyvän mielen rata, vaikkakin kammottavaa pelastelua ja kalastelua jo vitosesteeltä lähtien. Jussi teki omia juoksulinjojaan, kun ohjaaja oli auttamattomasti myöhässä, mutta vasta esteellä nro 19 hylkäännyttiin. Sekin vähän hassusti, kun Jubbeli juoksi putken ohi... no, en tokikaan sinne sormi ojossa osoittanut... sitten mentiin jo edes takaisin kyseistä putkea...

Viimeinen agirata meni ehkä jo aavistuksen verran väsymyksen piikkiin. Ihan alussa oli puomin alla olevan putken pimeään päähän irtaantumista, jossa tapahtui yllättävän paljonkin virheitä. Siinä sentään onnistuttiin. Mutta heti jo vitosaidalla hylkääntyminen, ja missä...  kas vain... niisto-persjätössä! PERHANA! Juuri kun ollaan luultu se osaavamme... No, niistomerkkaus oli huono ja Jussi vaan jotenkin tiukasti kääntyi ja hyppäsi saman aidan edes takaisin. Äh. Sitten pomppasi jo keinulta, karkasi puomilta luvatta, ja lopulta kun ei ihan osuttu kepeille, kipitettiin saman tien pois. Kuuluttajakin jo kuulutti, että "rata kunnialla loppuun", mutta ei se nyt ihan kunnialla mennyt... :D

Tänä vuonna ei enää ole kuin parit kisat... katsotaan, mihin tämä nollasaldo tästä kehittyy. Jos kehittyy.