Aika karkaa

Aika on kortilla. Ei tällä tahdilla ehditä mitään. Ei ehditä edes lenkkeilemään. Kiitos hoitotädille, joka lauantaina haki koiruudet parin tunnin "peltotreffeille". Itse ei olla ehditty kuin kerta-viikossa-aksatreeneihin. Ne sujuvat joka kerta yhtä hyvin. Siis HYVIN. Todellakin. Ilman mitään sarkastista vivahdetta. Aidosti hyvin.

Kaksi peräkkäistä keskiviikkoa on taas menty ja tehty ja sillä siisti. Sunnuntaina olisi sitten (taas) näytönpaikka. Kolme starttia Vuokkosilla. Ei odotuksia, koska koko syyskausi on mennyt kisojen osalta alta lipan. Jokin tässä yhtälössä mättää. Oisko se jokin tämä kaksijalkainen?

No, vaikka kisoissa ei olla loistettu, niin ollaan jotain opittukin. Esim. niisto-persjätöt alkavat olla ihan basic-kamaa. Ei siitä niin kauaa ole, kun pelkkä ajatuskin ni-pestä pelotti. Tänäänkin niitä pyöriteltiin useampi, ja niin näteillä pikkukäännöksillä, että! Täytyy kaivaa onnistumisen tunteita näistä pienistä jutuista, kun suurista jutuista niitä taidetaan odotella seuraavaan elämään :D

Jussi ja 36 ihmettä

Kyllä tää kerran kuussa ilmestyvä keskiviikkoillan ohjelma peittoaa mennen tullen Akun ja 7 ihmettä. Kilpailevat nimittäin samasta prime time ajastakin.

Päätähtenä on Jussi 5,5 vee, joka nyt vihdonkin tuntuu alkaneen ymmärtäneen agilityn saloja. Tämän viikon jaksossa oli teemana 36 estettä. Suhteellisen suoraviivaistakin menoa, jossa päästiin nauttimaan vauhdista. Mutta ei se ihan helppokaan ollut. Terveisiä vaan Laurille ;)

Totta kai ensimmäisellä kiekalla tehtiin virheitä. Joitakin kohtia tuli testattua pariin, kolmeenkin kertaan, ennenkuin natsasi. Koiralla oli NIIN into päällä. Pikkubreikin jälkeen kokeiltiin tehdä ehjää rataa, ja aika pitkälle päästiin. Radallahan oli pituutta 287 metriä, ja esteellä nro 26 ohjaajan flunssakunto hiukan prakasi, ja ei vaan ehtinyt törkkäämään takaakiertoon...

Mutta oli NIIN draivikas treeni, että tämän voimalla jaksetaan taas tovi!

Kahdet kisat ja kahdet treenit

Syysväsymystäkö tämä kirjoittamattomuus on? Vai kiirettä? No, oli mitä hyvänsä, takana on ahkerat pari viikkoa.  Kahdet normikeskiviikkotreenit ovat menneet HYVIN. Jussilla on draivia, jutut ovat sujuneet - jos nyt ei ensimmäisellä, niin ainakin toisella kertaa. Mutta kisoissa sitten ei olla onnistuttu. Viikko sitten hypeltiin itävaltalaisen Hüpen radoilla jopa NELJÄSTI.

Eka rata oli pelleilyä. Koira oli lahna ja hyllytettiin jo nelosesteelle, jonka jälkeen juoksenneltiin päättömästi rata loppuun. Voi karmeus! Toisella radalla koira LOIKKI (kyllä!) kontaktit, ja toisen kohdalla olin sitten hereillä ja koira kainaloon. Kolmannella onnistuttiin ottamaan kielto, ja sen jälkeen vielä harjoiteltiin aata. Neljännellä tyrittiin toiseen keppiväliin ja hyllytettiin sitten johonkin kielto kohtaan, kun ei viitsitty tahkota samaa kohtaa vaan jatkettiin ikäänkuin ehjänä ratana loppuun.

Tavallaan pari rataa olivat ihan ok, koska tulostaso ei päätä huimannut... mutta kyllä neljä hyllyä kieltämättä pistää miettimään...

Niinpä oltiin toiveikkaita tänpäiväisen kisan suhteen. Kolme mahkua meille annettiin, mutta tulosrivi oli hyl-hyl-5. Surkeankuuloisesta rivistä huolimatta ollaan hyvillä mielin. Eka rata meni tosin harjoitteluun; koiralla kova vauhti ja into, johon yhdistettynä löysä ohjaus sai aikaan esteen ohituksen ja säntäämisen väärälle esteelle. Toka rata kaatui aan ohittamiseen (samainen kielto tapahtui muuten ekallakin radalla...), ja sen jälkeen ohitettiin taas yksi este hyllyn verran.  Hyppärillä sitten inhottava sisäänmenovirhe kepeillä, lievästi just ohi ekan välin.... mutta muuten oikein sujuvaa menoa. OLEN TYYTYVÄINEN!

Jos jotain hyvää etsii, niin niistot alkavat sujua. Samoin tein yhden onnistuneen whiskyn. (HUOM! En mainosta nyt sitä juomaa!). Ja ainakin omasta mielestäni otan etäisyyttä koiraan, eli koitan luottaa ja enemmän ohjailla kauempaa enkä ole aina saattelemassa. No, sen näkee kun pääsee katsomaan videoita.

Mindfullness harjoituksia

Ei aina voi... vaikka treeneissä kuitenkin

Keskiviikkona korkattiin normitreenit. Oli niin kivaa, vaikka "vähän" väsyneellä (äiti)mielellä sinne mentiin. Pari pätkää sujui kivasti. Totta mooses muutamaa kohtaa tahkottiinkin, mutta innolla. Ihan ulinan kera. Se se vasta on jotain!

Niinpä sitten oli jopa odotuksia ja toiveita lauantaisiin kisoihin samassa hallissa. Ekana Viitaniemen jouhea hyppis. Eikös tämä täti unohda lähes loppusuoralla radan. Puhdasta nollaa siihen saakka, ja pyörittiin sitten kiellon verran ihmettelemässä mihin matka jatkuu. Tyypit (kiitos rakkaat!) huuteli suuntamerkkejä kehän laidalta, mutta kun puusilmä ei nähnyt numeroa...  Kas, se oli otettu pois, kuten tuomarikin ilmoitti ratiksessa. Ja minä kun ehdin kelata, että johan nyt on hemmetti, ettei ole yhtään numeroitua estettä edessä - ja takaakiertoa tässä ei ollut :D  Se rata meni sitten siihen.

Tokan kartturoi lainatäti. Hyvin kartturoikin. Jussi oli nätisti, ehkä jopa liian kiinni kartturissa, kun bongahti pois keinulta kiellon verran. Harmi! Menivät kepitkin ihan ulinan kera!

Kolmas rata meni puoleen väliin hyvin. Sitten hajos. Taas semmoista jussimaista typerää esteiden ohittelua. ARGH! Samaa tapahtui vielä lopussa. Eikä ohjaaja näköjään osaa viedä mitään koiraa ahtaasta välistä takaakiertoon, kun onnistui sössimään samassa kohdassa niin oman kuin lainakoiran; muuten Lottis oli huippu <3 <3 <3 Tänään oli siis koiranvaihtopäivä.

Ruotuun...

Nyt ryhdistäydytään. Niin blogikirjoituksissa kuin treenaamissessa/kisaamisessa... Keskiviikkona startattiin talven KK-kausi. Treenit meni... noo... kohtalaisesti. Ihan ok menoa, mutta yht'äkkiä alkoi (taas) kepit tökkimään. "Kymppikeppien riivaus". Eli pujottelu jää kesken. Argh. Ihan verkot piti ottaa avuksi.

Lainaohjaaja testasi Jubaa lopuksi, jos joutuu viikon päästä jelppimään. Hyvin sujui. Paitsi eka kontakti. Jonka "palautteen" (hiukan normiääntä kovempi murahdus) jälkeen Juissi pötki paikalta :D  Se samainen Jussi, joka on temponut luonnestestistä kovat pojot... :D

Tänään sitten kaksi starttia Riksussa. Voi kökkö. Molemmilla radoilla niin sanotusti pissi kontaktit. Puomin. Yleensähän se on saatu aina seuraavalla radalla jo ruotuun, mutta oliko nyt ohjaajan löysyyttä vai mitä... mutta kosahti kyllä juu :(

Muuten sentään oli draivia (vaikkei vauhti todellakaan päätä huimaa...) senkin verran, että tuli pienet ulvonnat alkuradasta. Se on aina positiivinen merkki. Mutta nyt pitää ottaa niskasta kiinni sekä ohjaajaa että koiraa... No, keskiviikkona starttaa myös normit viikkotreeenit. Katsotaan, millä eväillä sitten päästään viikonloppuna Jankkilaan.

Syyskuu on rusakkokuu

Moi!
Mutsi on työmatkaillut ihan simona, ja me ollaan saatu nauttia mummun seurasta. Nyt kun mutsi palasi, on ihan mälsää olla vaan tarhassa. Niinpä mä sain tekosyyn yhdestä rusakosta - hyppäsin sen perään aidan yli. Mutsi ragee, etten varmaan enää tän hogattuani pysy koko tarhassa. No en tod! Tehköön korkeemman!
terv. Jussi
Ps. Toi Jeppehän ei sieltä pääse mihinkään, kun vaan lihoo entisestään.