Vuuh, lenkkiä

Yippikayjay - kahden tunnin aamupäivälenksu viiden koiran voimin. Olipas nastaa, niin koirien kuin ihmisten mielestä. Eipä sitä muuta sunnuntaihin tarvitakaan :)

Sellaista sitten

Ou... Suht mielenkiintoinen pätkä maneesilla. Jussi pari kertaa singahteli puomille namittelemaan, mutta jotain ohjeenpoikasta upposi ohjaajankin mieleen, että homma meni sentään ihan nätisti loppuviimein. Eli lähemmäs aitaa... työnnä koiraa... valssaa aiemmin... jne. Mutta tehtiin siis takaakiertoja, ja mitä... oliko se yksi saksalainenkin.

Jeppe "jumittui" puomin jälkeiseen elämään. Karmea lähes 180 astetta taaksepäin, piiiitkät estevälit pituuden kautta kepeille, avokulmaan... Sylkkärin tapaisella vekkauksella joo... Joo EI. Ei onnistunut valehtelematta 18 yrityksen jälkeen. Kun ohjaaja ei kerkiä, koira ei hae jne. Uh. Ja mehän ei vanhan koiran kanssa kontakteja tahi avokulmia treenailla ;) Sori.

Lyhyestä (pääsiäis)virsi kaunis

Äh. Jussi Purinalla tänään. Ensin hyppis: periaatteessa ok rata. Ohjaaja tosin hiukan kiirehti ja niinpä unhoittui vimppa keppiväli. Mutta koska koira oli lähes tulkoon hanskassa, jatkettiin matkaa että saatiin sujuva rata (eikä jääty tahkoomaan).

Aksaradoilla matka päättyi aina aalle. Kontaktin otti, juu, vaan ei halutulla tavalla. Kai se on katsottava vaan peiliin, kun treeneissä toimii.

Lankalauantain lenkillä

Pashalusikat

Jeppe ja edesmennyt Rane ovat nämä palkintolusikat vuosien varrella napsineet. Kelpaa nauttia pääsiäisherkkuja :-) (vuoden 2009 lusikka on kateissa)

Kädetöntä - ja silti sujui!

Jeejee, kyllä ME jotain osataan. Koirat toki, mutta myös ohjaaja - sehän se varsinainen ilonaihe on! Vuorokausi KK-treenien jälkeen ei kyllä enää meinaa muistaa mitä kaikkea osattiin...

Osattiin hieno aloitus; ohivienti. Sitten osattiin suht ok:lla persjätöllä hoidella yksi kohta. Ja toinen kohta nenä menosuuntaan Jussilla ja whisky Jepellä. Ja ja ja... Jussin kanssa irtoharkattiin mm. sylikäännös-systeemiä. Pikkukoira meni itse asiassa koko 29 esteen radan, tosin siis kahdessa erässä ja pikkupätkissä. Jeppe teki radan vain kerran, ja suhteellisen onnistuneeti jopa! Mitäs sitä sitten enempää tahkoamaan :D

Niin, ja hierojakin piipahti. Koitetaan pitää koissuloita kunnossa. Jeppekin on kävellyt hitailla lenkeillä neljällä jalalla!

Urheilumielellä vääriin putkiin...?!

Huh, sitä taas tarvitaan - urheilumieltä. Sen verran hullua meno on.

Jeppe starttaili kolmen radan verran Hyvinkäällä. Kokkosen ratoja, ja etten nyt sanoisi peräti helppoja. Tosi mukavat ainakin. Ja me sitten ryssitään KAIKKI.

Ekalla radalla ei pelkästään paukkunut vaan suorastaan SOI (forte fortissimo) kontaktit. Että ei sen niin väliä sitten enää ollutkaan, että onnistuin jotenkin ajamaan koiran väärään päähän putkea. Huom! Siihen kauimmaiseen, jonne oli matkaakin... kun tyrkyllä olisi ollut toisenkin putken väärä pää, paljon lähempänäkin vielä!

Tokalla sitten vuorossa samaiset huonot kontaktit. Puomilta koira pinkaisi suoraan putkeen, kun olisi pitänyt sivummalla ollut hyppykin siinä välissä suorittaa. Loppusuoran välistävedotkin meni pipariksi, kun ohjaajan tsemppi oli vissiin hukkunut jo ajat sitten.

Hyppärille elättelin toivoa, mutta olenhan ennenkin ne osannut pilata... ja nimenomaan keppien sisäänmenon. ARGH! Mukamas otin varman päälle valssaamalla ja koira kepeille itse oikealla puolella ollen, vaan eih... Jepuli jotenkin "pujotteli" jaloissani ja sitten oltiinkin jo tokassa välissä. Lopussa tipahti vielä rimakin, että ei ihan loistettu, ei...

Hyvää oli koiran iloisuus ja into, suht kiva vauhtikin. Jostain ne on ilonaiheet revittävä, kun moinen latenssivaihe taas kestää. Toivottavasti se agilitytaidon siemen jostain sitten taas puhkeaa... Jollei nyt ihan kukkaansa niin edes itämään!