Aina on tietty tykätty... mutta nyt taas erityisesti :) Oikeastaan pelkkää positiivista kerrottavaa, vaikka kaikki tulokset eivät parhaimmasta päästä olleetkaan.
Lauantaina oli kaksi luokkaa kakkosille. Ekalla radalla ohjaaja oli kuin kukkakeppi, tai jännittynyt viulunkieli, ja tönkötti koiran ohi KAKKOSesteen! Huoh! Silti voitettiin :D Tokalla radalla sitten tsemppi päälle, mutta aika riitti vain kolmanneksi. No, olihan se mageeta taas pitkästä aikaa seistä palkintopallilla :D
Radoista kerrottakoon, että kontaktit oli ok, mutta ei ne mitään pysäytyskontakteja ole. Jatketaan niitä treeneissä ja mennään näillä nyt sitten kisoja.
Kolmosille oli kaksi agirataa ja yksi hyppis. Agiradoilta hyllyt. Eka oli fiasko, kun oma osaamattomuus masensi jo TOKALLA esteellä. BLAAH. Koko rata meni niin käteen... Toinen oli sentään sujuva; ei muuta vikaa kuin yksi ylimääräinen este. Illan vimppana oli hyppis, ja tulos 0, sijoitus 7. Siihen saattoi olla tyytyväinen. Jeppe jopa hyppäsi suht siististi, vaikka rimat kyllä olivat vain kolmessakympissä.
Sunnuntaina startit kumpaisenkin koiruuden kera. Jussille osui juoheva, virtaviivainen rata, josta reilu nollavoitto ja näin ollen myös luva. Eka kakkosissa. Vooh!
Jeppe onnistui pudottomaan tokan riman, ja puomikin oli karmea, eikä saatu edes aikaa, kun hyllytin välistä vedon. Positiivista sentään koiran vauhti. Täytyy myöntää, että se tsemppihenki jylläsi Jussin radoilla; Jepen kanssa kun lähdettiin vaan katsomaan, mitä tuleman pitää... hyppääkö koira edes... Onneksi hyppäsi! Kuntoutuksesta on ollut varmaan apua.
Mutta kokonaisuutena jälleen kerran onnistunut reissu. Seurakavereillekin sateli tuplanollia ja sertejä! Ensi vuonna taas - säkert!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti