Rannetuet

Treeniä ja lenkkiä - lumessa!

Laahataan jäljessä...  Viime viikolla suoritettiin taas normitreenit yhtä onnistuneesti kuin tavallisestikin ;)  Ei, ei tämä mitää sarkasmia ole - ne menee hyvin!

Tällä viikolla käytiin KK-treeneissä vouvottamassa. Jo ennen lähtöä :)  Eli vauhtia löytyi, ja sujuihan se vauhdikas ratakin parin korjauksen kera... No joo, tuli paria kohtaa tahkottua, mutta sanotaanko vaikka näin, että alkaa olla sellainen "kyllä-meiltä-sentään-yleisesti-ottaen-alkaa-aksa-sujumaan"-olo...

Viikonloppuna keskityttiin lenkkeilemään ensilumilla. Lauantaina Poronpolulla, tänään omilla kotikulmilla.

Sylisunnuntai

Nolla - edellisestä onkin aikaa...

Päätettiin lähteä himppasen merta edemmäs kalaan. Viime aikoina ollaan oltu laiskoja kisaamaan, ja kisamatkat ovat ulottuneet maksimissaan sadan kilometrin päähän. Niin ne ajat muuttuu...  90-luvulla käytiin ilomielin kylmissä maneeseissa juoksemassa YKSI startti. Kaksi oli jo luksusta. Tänään ei lähdetä kuin kolmen startin tähden, ja silloinkin vain lämpimään halliin. Eikä kovin kauas.

No, nyt päätin jaksaa ajella jopa Vantaalle :)  Matkaa 120 km eli tunti ja vartti. Osui sitten iltakisat, eli sunnuntai-ilta sujui rattoisasti klo 16-21 Vuokkosilla. Koirakoita oli kuutisenkymmentä - pitkästä aikaa tavattiin pääkaupunkiseudunkin tuttuja!

Taso oli kova. Oli maajoukkuekoirakoita ja muita TODELLA nopeita vastuksia. Huhhuh. Startattiin ihan lopussa, ja oli ihan mukavaakin seurata muiden suorituksia. Mielettömän hienoja, ja etenkin vauhdikkaita, ratoja!

Mekin onnistuttiin ekalla (agi)radalla. Aalla Jussi vaikutti sekunnin verran hämmästyvän, että kontaktilta jatkettiinkin aikamoisen vauhdikkaasti. Ei tänä päivänä "ehditä" seisoskella kontakteilla, ei ainakaan noin kovassa seurassa. Puomin kontaktille sen sijaan piti ihan varman päälle hiljentää. Mutta rata siis sujui virheittä, ja 10 sekkaa alle (löysän) ihiksen. Sijoitus oli 15.  johon tuossa megakoiramäärässä ollaan hyvinkin tyytyväisiä. Voittajalle hävittiin "vaivaiset" 8 sekuntia :D

Keskimmäinen rata oli hyppis. Voi rähmän käpälät. No, se oli tavallaan hyvän mielen rata, vaikkakin kammottavaa pelastelua ja kalastelua jo vitosesteeltä lähtien. Jussi teki omia juoksulinjojaan, kun ohjaaja oli auttamattomasti myöhässä, mutta vasta esteellä nro 19 hylkäännyttiin. Sekin vähän hassusti, kun Jubbeli juoksi putken ohi... no, en tokikaan sinne sormi ojossa osoittanut... sitten mentiin jo edes takaisin kyseistä putkea...

Viimeinen agirata meni ehkä jo aavistuksen verran väsymyksen piikkiin. Ihan alussa oli puomin alla olevan putken pimeään päähän irtaantumista, jossa tapahtui yllättävän paljonkin virheitä. Siinä sentään onnistuttiin. Mutta heti jo vitosaidalla hylkääntyminen, ja missä...  kas vain... niisto-persjätössä! PERHANA! Juuri kun ollaan luultu se osaavamme... No, niistomerkkaus oli huono ja Jussi vaan jotenkin tiukasti kääntyi ja hyppäsi saman aidan edes takaisin. Äh. Sitten pomppasi jo keinulta, karkasi puomilta luvatta, ja lopulta kun ei ihan osuttu kepeille, kipitettiin saman tien pois. Kuuluttajakin jo kuulutti, että "rata kunnialla loppuun", mutta ei se nyt ihan kunnialla mennyt... :D

Tänä vuonna ei enää ole kuin parit kisat... katsotaan, mihin tämä nollasaldo tästä kehittyy. Jos kehittyy.

Aika karkaa

Aika on kortilla. Ei tällä tahdilla ehditä mitään. Ei ehditä edes lenkkeilemään. Kiitos hoitotädille, joka lauantaina haki koiruudet parin tunnin "peltotreffeille". Itse ei olla ehditty kuin kerta-viikossa-aksatreeneihin. Ne sujuvat joka kerta yhtä hyvin. Siis HYVIN. Todellakin. Ilman mitään sarkastista vivahdetta. Aidosti hyvin.

Kaksi peräkkäistä keskiviikkoa on taas menty ja tehty ja sillä siisti. Sunnuntaina olisi sitten (taas) näytönpaikka. Kolme starttia Vuokkosilla. Ei odotuksia, koska koko syyskausi on mennyt kisojen osalta alta lipan. Jokin tässä yhtälössä mättää. Oisko se jokin tämä kaksijalkainen?

No, vaikka kisoissa ei olla loistettu, niin ollaan jotain opittukin. Esim. niisto-persjätöt alkavat olla ihan basic-kamaa. Ei siitä niin kauaa ole, kun pelkkä ajatuskin ni-pestä pelotti. Tänäänkin niitä pyöriteltiin useampi, ja niin näteillä pikkukäännöksillä, että! Täytyy kaivaa onnistumisen tunteita näistä pienistä jutuista, kun suurista jutuista niitä taidetaan odotella seuraavaan elämään :D

Jussi ja 36 ihmettä

Kyllä tää kerran kuussa ilmestyvä keskiviikkoillan ohjelma peittoaa mennen tullen Akun ja 7 ihmettä. Kilpailevat nimittäin samasta prime time ajastakin.

Päätähtenä on Jussi 5,5 vee, joka nyt vihdonkin tuntuu alkaneen ymmärtäneen agilityn saloja. Tämän viikon jaksossa oli teemana 36 estettä. Suhteellisen suoraviivaistakin menoa, jossa päästiin nauttimaan vauhdista. Mutta ei se ihan helppokaan ollut. Terveisiä vaan Laurille ;)

Totta kai ensimmäisellä kiekalla tehtiin virheitä. Joitakin kohtia tuli testattua pariin, kolmeenkin kertaan, ennenkuin natsasi. Koiralla oli NIIN into päällä. Pikkubreikin jälkeen kokeiltiin tehdä ehjää rataa, ja aika pitkälle päästiin. Radallahan oli pituutta 287 metriä, ja esteellä nro 26 ohjaajan flunssakunto hiukan prakasi, ja ei vaan ehtinyt törkkäämään takaakiertoon...

Mutta oli NIIN draivikas treeni, että tämän voimalla jaksetaan taas tovi!

Kahdet kisat ja kahdet treenit

Syysväsymystäkö tämä kirjoittamattomuus on? Vai kiirettä? No, oli mitä hyvänsä, takana on ahkerat pari viikkoa.  Kahdet normikeskiviikkotreenit ovat menneet HYVIN. Jussilla on draivia, jutut ovat sujuneet - jos nyt ei ensimmäisellä, niin ainakin toisella kertaa. Mutta kisoissa sitten ei olla onnistuttu. Viikko sitten hypeltiin itävaltalaisen Hüpen radoilla jopa NELJÄSTI.

Eka rata oli pelleilyä. Koira oli lahna ja hyllytettiin jo nelosesteelle, jonka jälkeen juoksenneltiin päättömästi rata loppuun. Voi karmeus! Toisella radalla koira LOIKKI (kyllä!) kontaktit, ja toisen kohdalla olin sitten hereillä ja koira kainaloon. Kolmannella onnistuttiin ottamaan kielto, ja sen jälkeen vielä harjoiteltiin aata. Neljännellä tyrittiin toiseen keppiväliin ja hyllytettiin sitten johonkin kielto kohtaan, kun ei viitsitty tahkota samaa kohtaa vaan jatkettiin ikäänkuin ehjänä ratana loppuun.

Tavallaan pari rataa olivat ihan ok, koska tulostaso ei päätä huimannut... mutta kyllä neljä hyllyä kieltämättä pistää miettimään...

Niinpä oltiin toiveikkaita tänpäiväisen kisan suhteen. Kolme mahkua meille annettiin, mutta tulosrivi oli hyl-hyl-5. Surkeankuuloisesta rivistä huolimatta ollaan hyvillä mielin. Eka rata meni tosin harjoitteluun; koiralla kova vauhti ja into, johon yhdistettynä löysä ohjaus sai aikaan esteen ohituksen ja säntäämisen väärälle esteelle. Toka rata kaatui aan ohittamiseen (samainen kielto tapahtui muuten ekallakin radalla...), ja sen jälkeen ohitettiin taas yksi este hyllyn verran.  Hyppärillä sitten inhottava sisäänmenovirhe kepeillä, lievästi just ohi ekan välin.... mutta muuten oikein sujuvaa menoa. OLEN TYYTYVÄINEN!

Jos jotain hyvää etsii, niin niistot alkavat sujua. Samoin tein yhden onnistuneen whiskyn. (HUOM! En mainosta nyt sitä juomaa!). Ja ainakin omasta mielestäni otan etäisyyttä koiraan, eli koitan luottaa ja enemmän ohjailla kauempaa enkä ole aina saattelemassa. No, sen näkee kun pääsee katsomaan videoita.