Jeppe 7 vee

Tämä nöpönassu on meitä ilahduttanut jo 7 vuotta. Kisoja on kierretty, kokemusta saatu ja elämyksiä koettu <3

Jepellä vauhtia

Kolme starttia Hyvinkäällä. Ekalla agiradalla koirassa oli VAUHTIA ja kontaktitkin sattui osumaan, joten pitihän sieltä sitten yhden riman tulla, argh! Ilmeisesti ohjaajan huono persjättö saattoi siihen vaikuttaa... Höh. Valssausko sitten olisi pelastanut...? En tiedä, mutta etenemä oli himppasen päälle 4 m/s, joka on onnistuneilla kontakteilla meille kovaa. Luokan kolmanneksi nopein aikakin, että ei paha. Oikein sujuva rata muutoin.

Toinen aksarata menikin sitten kätöseen, vaikka tuloksena "vain" kymppi. Kaikki kontaktit oli mitä oli... Ohjaaja ryytyi täysin, mutta nätisti se koira luki rataa ilman ohjaustakin :D

Vimppana hyppis, jonka rataantutustuminen oli yltiöpositivismia, eikun idiotismia. Loppusuoran ohjauskuvio muuttui lennosta, ja pah, käteenhän se(kin) meni... eli kielloksi sössittiin. Voi sentään.

Mutta päivän parasta oli koiran VAUHTI. Siis vauhti ISOILLA KIRJAIMILLA!

Jussi 3 vuotta

Sankarin varsinainen juhlapäivä 14.3. meni köllötellessä :-)

Yli- ja alipitkää

olivat estevälit KK-treeneissä. Jussi pääsi urakoimaan kunnolla. Olipa taas niin monenmonta kohtaa, ohjaajan pitäisi osata - ja paljon - ja oikeaan aikaan ja ja ja...

Kyllähän se niisto-persjättökin sitten onnasi, kun sadannen kerran koitettiin. Välillä Jussi-boy pääsi (lue karkasi) esittelemään kontaktejaan. Ihan huvitti, miten se karkaili kontakteille nakottamaan :D Ihana kontaktikoira. Niistä on tosi hyvä mieli; kyllä se aakin vielä alkaa kisoissa sujumaan, uskon niin.

Jeppe oli taas normi-Jeppe. Niistoja ja pyörityskääntöjä jouduttiin harkkaamaan jokusen kerran, ja koira sinkoili minne milloinkin. Mutta ohjaaja hiffasi yhdessä kohdassa whiskyn ihan itse :D ja se jopa toimi. Raksuttaa ne rusinat joskus!

Jussi pääsi vielä toistamiseen radalle, tekemään loppupätkää. Siinä yllätti ja ilahdutti kepit. Lähetys jokusen metrin päästä toimi! Eihän se nyt vauhdissa onnistu, mutta pikkukoira on varmaan tehnyt aivotyötä hiljaisina hetkinä - se ymmärtää ainakin hiukan, mitä pitää tehdä :)

Onnistuneet treenit taas - ehkä jonain päivänä MYÖS ohjaaja osaa kuviot oikein.

Jepsu osteopaatilla

Jepen "hiihtoloma" alkoi osteopaattikäynnillä parin kuukauden tauon jälkeen. Voittajakoira :) otti ihan kadehdittavan rennosti ja nauttivan näköisesti käsittelyn. Ja käveli sen jälkeen kaikilla neljällä jalalla. Kunpa hihnan toisessa päässä oleva jaksaisi ja muistaisi nyt ahkerammin tehdä niitä lyhyitä, hitaita lenkkejä, joissa kaikki tassut malttaa osua maahan.

Ei loistettu

Hyvinkäällä Jepen kolme starttia. Eka agirata ok, vain yksi kontaktifemma. Aa mentiin kahteen kertaan, ja ekalla kerralla mentiin lennokkaasti... :(

Toinen agirata olikin pelkkää hömpsöä. KAIKILTA kontakteilta femmat ja lisäksi vielä rima. Hoo!

Hyppis oli haastellinen, ja onnistuinhan senkin söpertämään. Pikkiriikkisen huolellisemmalla koiran haltuunotolla olisi varmaan hanskattu tilanne. Koira törmäili päin minua ja minä melkein päin aitaa. Pah. Mutta periaatteessa saa olla tyytyväinen rataan, koska medeissä tuli vaan 2 tulosta. Mineissäkin tykit tekivät virheitä pääasiassa kahdessa kohtaa, joissa koira pääsi karkaamaan putkiin ohi aidan. Mutta ei Jeppe. Kolmannessa miinakohdassa moni kuului miettivän, että ehtiikö valssata. Meillä onnistui persjättö :)

Mukava päivä vaikkei tuloksellisesti oikein mitään.

Jeppe nollavoittoon!

Mutta mennäänpä päivä järjestyksessä. Ensin kakkosluokan agirata: Jussi oli kuulolla, nätti puomi ja tasaista menoa. Aalla ei pysähtynyt. Eli siihen tuli stopppi. Toka rata oli hyppis, ja pikkaisen nyt jälkikäteen harmittaa, että ei ehkä kannattaisi aloittelevalla koiralla kokeilla jotain sellaista, mitä ei itsekään oikein hallitse... Eli jaakotus heti tokalla esteellä meni käteen: koira hyppäsi liian pitkälle suoraan, kääntyi tiukasti ja sama este takaisin. Blaah. Lennossa muutin vielä ohjauskuviota putkeen mennessä, ja onnistuin siinäkin sitten väärään päähän koirulan usuttamaan. Mutta siis tavallaan alkua lukuunottamatta sujuva rata :D

Jepen agirata oli "normi". Eli puomin kontakti ekalla kerralla oli ruma (puomi mentiin toistamiseen ja silloin nätti), ja rengasta päin Jeppe onnistui ponnaamaan niin, että se hajosi! (hajoava rengas siis). Tulos siis 10. Ja hyppis sitten olikin "hauska". Rata oli aika ovela, ja hyvin loppupuolelle selvittiin (nopeiden koirien rengas-miinan ohi), kunnes sössin. Keppien jälkeen oli etuviistossa olevan aidan takaakierto. Luontaisesti se olisi kannattanut mennä vasemmalta. Tein pujottelun jälkeen persjätön, jonka ajoitus meni ilmeisesti pöpelikköön, ja kadotin koiran. Siinä sekunnin (?) aikana ehdin jo ajatella, että johan nyt myrkyn lykkäs... että taasko onnistuu ohjaaja tyrimään muutoin hyvin sujuneen radan... että sepä sitten olikin siinä. Kunnes havahduin siihen, että koira on oikealla puolellani, josta se puolittain itsenäisesti, puolittain törkäten meni takaakierron oikein. Siinä toisen sekunnin (?) aikana ehdin miettiä, että menikös tämä nyt oikein, kunnes tajusin että joo, eteenpäin vaan... Viimeisten kolmen esteen aikana nauroin ääneen, että no johan oli ohjaus. Tuomari sanoi palkintojen jaossa asiaa kommentoidessani, että "Et sitten antanut periksi". Tuuriahan siinä oli, etten perse pystyssä jäänyt virhettä keskelle rataa kiroaamaan :D

Ja tällä yllärillä se voitto sitten tuli :) MM-karsintanollathan on olleet kasassa Haapsalun voiton ansiosta, mutta nyt tuli tämä "Suomen voittonolla", joka maistuu kieltämättä hyvältä :D Toisille arkea, mutta meille aikamoinen ilonlähde!