Hmmm... Kyllä mä nyt TULOKSIA odotin piirinmestiksistä. Toisin kävi. Jo eka rata saneli sen, ettei juurikaan ole jännittämistä yhteistuloksissa. Koko rata meni hiukan kalasteluksi, ja loppupäässä jo himppasen herpaannuin, kun uskaltauduin ajattelemaan, että ollaan jo näin pitkällä... Ja siihen se sitten kosahti. Olin puomilla myöhässä, ja paniikinomainen törkkäys taakaakiertoon (ajatuksena vain se, ettei hyppää tätä takaakiertoa suoraan...), ja niinpä sitten tuli kumarreltua sinne putken suuntaan. Väärä rata siis. Oli varmaan kovin klassinen tilanne täällä-rääkäisyineen ja pyllistelyineen.
Jos nyt mikään voi huonoa ohjausta lohduttaa, niin kyllä siinä radassa oli muillakin tekemistä...
Hyppärille lähdettiin siis hiukan "tyhjin" mielin. Jussi oli jo vähän lässähtänyt, piskuisella lehmämeiningillä jo lähdöstä. Ja ei jummi, samanmoiseen putkeen karkaamiseen kosahti hyppärikin. Sen jälkeen koitin paikata rataa, mutta toisin kävi - juoksenneltiin vaan, ARGH.
Jeppe sen sijaan pääsi taas pitkästä aikaa pomppimaan, ja voi sitä intoa ja iloa. Parissa kohtaa ei papparainen oikein meinannut "ehtiä" ohjaustakaan seuraamaan, vaan meinasi singahdella vääriin suuntiin. Tosin vain meinasi, sillä se oli sentään radan viimeinen nolla :D Nippanappa päästiin aikaan ja sijalle 5.
Jussi joutui "koppihoitoon", eli autoon rauhoittumaan. Ehkä rusinat siellä hiukan teki töitä, sillä joukkueradalle sitä hakiessani oli taas intoa ja vauhtiakin. Joukkuerata oli virtaava ykkösluokan tasoinen rata, jossa kisattiin sitten silkasti aikaa vastaan. Hyvin pingottin, -10s, kun nopeimmat taisi mennä -14. Olen siis tyytyväinen, että saatiin lopettaa päivä kuitenkin hyvillä mielin.
Todettakoon radoista, että aika monella meni koira jonnekin muualle minne piti... Mineissä ja makseissa jaettiin sentään hopeaakin, mutta medeissä löytyi yhteistuloksista tulos vain kultamitaliin... Sen verran paljon meni hyllyttelyksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti