SM 2012 plakkarissa. Tikkakoskella tuli lusittua aika tiiviit kaksi päivää. Lauantaina joukkuekisassa Jeppe starttasi toisena koirakkona. Olin luvannut (ja pyytänyt joukkuekavereilta anteeksi) tuloksen 15. Pidin sanani ;) Tosin yhden kontaktivirheen tilalle vaihdettiin kielto :P (josta tuli muuten yliaikaakin). Eli A ja puomi olivat kovin irtonaiset, ja alussa tein huonon valssin ja vedin koiran esteen ohi. Sen jälkeen törkkäsin sitä takaisin ja KILJAHDIN säikähdyksestä, ettei se vaan mene puomille.
No, se oli sellainen suhteellisen normi agilityrata meille. Ei ollut oikein minkäänlainen olo sen jälkeen. Alun sujuvuudesta olin kuitenkin tyytyväinen, sillä kolmosesteelle, kepeille, tuli kyllä virheitä roppakaupalla. Otin sen varman päälle ja mielestäni täysin sujuvasti. Muut analysoikoot sitä videolta, joka löytyy muuten omasta tuubista.
Sunnuntaina sitten oli tosikoitokset :) Meille osui aamuhuki, eli ensimmäinen ryhmä ja starttinumero 8! Tästä en alunalkaen pitänyt, sillä A) meidän aamuradat eivät ole oikein koskaan olleet kovin mairittelevia ja B) koiran lämmittely piti hoitaa niin varhain, että herätys ja kisapaikalle saapuminen olivat ANIvarhain.
Mutta tällä kertaa aamurata meni hyvin. Sepon hyppis oli jouheva ja mukavan oloinen. Radan reunalta putken ohitukset näyttivät pahemmilta mitä olivatkaan. Toki muutama kohta mietitytti, mutta sain niihin omat ratkaisuni tehtyä. Parissa kohtaa houkutti kierrättää Jeppe pidemmän kautta siivekkeen ympäri, Jepelle tyypillisellä suoraviivaisella tavalla, mutta tällä kertaa ne "puolukkapyöritykset" istui suht hyvin jopa minun ajatuksiini.
Radalle lähdettiin yllättävänkin rauhallisesti; lähes seesteisiun mielin. Hitsi, sellaisen asenteen kun saisi aina (etenkin Jussin kanssa)! Suoritus meni hyvin. Keppejä edeltävä "aitakierros" tuntui hiukan venähtävän pitkäksi, mutta itse asiassa videolta katsottuna se oli oikein mukiinmenevä. Kepeillä tunsin kerran jo huojennusta, mutta sillä sekunnilla ryhdistäydyin, sillä hetkenkin herpaantumiset tiedetään... Viimeisillä esteillä, taaksetyönnöissä, ehdin jopa jotenkin säikähtää, että meneekös se koira nyt sinne aidan taakse. Mutta meni se, ja sanoisin, että käännökset ovat pienet :) Vimppa este, okserikaan, ei muuten pudonnut, kun kaikki ajatukseni siihen keskitin :D Nin, ja siis rimat olivat tietenkin 35:ssa, joka taatusi meidän menoomme vaikutti.
Jepsukan vauhti on hiipunut, ja etenemään 4,1 m/s ei todellakaan ylletty. Yliaikaa tuli 3,28 mutta fiilis maalissa oli niin hyvä, että oli pakko tuulettaa. Tiesin, että parempaan ei olisi pystytty. Jonkun aikaa seurailin muiden suorituksia, mutta sekunnin, kahden yliaikanollia sateli, ja aika pian alkoi vaikuttaa siltä, että finaaliin ei ylletä. Mutta se ei edes harmittanut, koska rataan olin niin tyytyväinen.
Pikkuisen mieli oli silti haikea, sillä nämä alkavat olla Jepen viimeisiä "kunnon" kisoja. Juhannusskaboihin ja karsintoihin vielä osallistutaan, mutta sen jälkeen alkaa hyppyvalion elämä, eli hyppäreitä sen verran kuin huvittaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti