Susi, susi, lammas

Mieluiten tietty laskisin lampaita. Jos ja kun lammas tarkoittaa sellaista lauhkeaa, narussa vietävää... Susi taas vaan irvistelee ja huitelee häntä koipien välissä saaliiden perässä.

No, oltiin siis Ojangossa kolme startin verran. Kartturia jännitti taas jostain syystä, jonka vuoksi kenties meni eka rata pipariksi. Surkea ohjaus: pyrkimys peittää valssilla putkensuu, mutta pah, sinne sujahti. Tämän jälkeen kepeiltä 10. kepin jälkeen viuh pois ja voih väärin päin jo seuraavalle esteelle. Aalta lipsui irti ilman lupaa, joten korjautin jopa kaksi kertaa ja sitten kiireesti pois radalta. Äh.

Toinen rata oli KATASTROFI. Voi EVVK sentään! Huomasin välittömästi lähdössä, että jaahas, nyt koira etsiskelee kaikkea muuta kuin agilityn intoa... Katse harhaili kentän reunoille. Jo kolmannelle esteelle kielto, koiruus juoksi ohi puomin. Sen jälkeen ei varmasti menty ehjästi kuin korkeintaan kaksi estettä kerrallaan, kun herra sinkoili sinne tänne, mutta sain sentään aina huhuiltua takaisin. Voi hävetys ja kauhistus!

Mieli oli enemmän kuin maassa! En sitten tiedä, mitä tapahtui kolmannelle radalle mennessä, mutta koira pysyi lapasessa, jopa liioitellusti, tavallaan. Niin se sitten napsahti nollaksi, ja sijoitukseenkin (8.) olin tyytis lähes 50 koiran luokassa. Eihän se mikään supertykki ole, mutta ihan käypää vauhtia tuo 4,2 m/s etenemä kuitenkin.

Kisatreeniä tarvitaan...

Lumirallia

Sosiaalistettiin vajaa 5kk ikäistä lappistyttöä 5 uroksen voimin eikä tietenkään kaikkia ehdi saamaan samaan kuvaan!

Jussi (von Essen) 4 vee

Ei - voiko tuo "pentu" olla jo tuon ikäinen... Ei nyt vanha, mutta kuitenkin...

Neljä vuotta sitten tuli tekstiviesti Saksaan, että urospentu on syntynyt! Pentueen kolme muuta olivatkin narttuja - mikä lie macho ollut Jussi jo lapsuudestaan lähtien...

Hauskoja hetkiä on ehditty kokea, ja taatusti paljon hyvää (ja hölmöä ja hassua) on edessäkin. Sen sortin ADHD-koira kun on kyseessä...

Älytassukoiden aikakautena

Emme itse asiassa tänään iltakävelyllä paikallistaneet, mahtaako vika johtua palveluntarjoajasta vaiko itse sovelluksista... mutta joka tapauksessa (olipa kyse sitten iTassusta, tassu-Androidista tai winTassusta) tassutablettien SMS- ja sähköpostiviestien pitäisi saapua saapuneet-kansioon, jonka lukukorkeus on sopiva ja käyttäjäasetuksissa määritelty. Toisin sanoen viestien niin luku- kuin kirjoituskorkeuden tulisi minikokoisilla koirilla olla noin 30 cm katutasosta.

Oikea, suurinpiirtein kirsun korkeudella oleva saapuneet-kansio:



Havaitsimme muutaman viestin toimitetun väärään kansioon, ja uhkana oli viestien häviäminen kokonaan bittiavaruuteen. Pikaviestien käytettävyys heikkenee huomattavasti, mikäli viestejä joutuu hakemaan hankalista, jopa epäergonomista, paikoista:



Suosittelemme, että jokaisessa käyttöjärjestelmässä olisi yhteensynkronoituvat mini-, medi- ja maksikokoisten koirien kansiorakenteet. Näin vältymme epämiellyttäviltä ja hankalilta viestittelyiltä, ja viestien joutumiselta jopa tyystin väärille vastaanottajille.

Rankan nyppimispäivän ilta

Ainakin suurin osa karvoista päihitetty - kauniina kevätpäivänä karvaturso kynittiin pihalla auringonpaisteessa. On taas linnuilla ja oravilla pesänpehmikettä.

Ihan oikea nolla :D

Nolla tuntuu lähes saavutukselta. No, saahan siitä iloita :) Skabailtiin siis "kotikentällä" Lempäälässä. Treeninomainen vire saadaan ylläpidettyä tutussa paikassa...

Eka agirata (by Kokkonen) oli kovin mukavanoloinen; juoheva ja virtaava. Koirula lähtikin innolla sitä huitelemaan. Tokalla esteellä (takaakierto jonka tein päällejuoksuna) otin huolimattomasti koiran kiinni, eli melkein kielto :) Koira pysähtyi ehkä sekunniksi siivekkeen kohdalle ja ehdin jo manata omaa huolimattomuuttani. JUURI niitä kohtia, joissa ohjaajan pitäisi olla tarkkana... Puolen välin tienoilla Jubsu sekosi kepeillä: singahti väärin ulos ja ehti pomppaista edessä siintävän renkaan läpi, ennenkuin ehdin suutani avaamaan. Otettiin uusiksi, mutta siinä oli se "peli". Onnellinen olen koiran innosta sekä hyvistä kontakteista.

Toka agirata sitten napsahti kohdilleen. Ohjaaja oli kyllä aikamoisen kanki, huh... mutta olkoon. Kerrankos sitä kankena ohjaa ;) (ei varmasti ollut ensimmäinen eikä myöskään viimeinen kerta!). Paljon olisi ollut pois otettavaa kaarroksissa, ja keinu oli jotenkin niin pelottava, että se suorastaan hissuteltiin... No, 8.sija ja nolla kelpaa meille.

Hyppäri näytti radan reunalta pahemmalta mitä olikaan. Suht hyvin sitä kipitettiin, kunnes neljänneksi vikalla estellä pyöritin perinteistä puolukkaa ja jämähdin jotenkin tosi typerästi niille sijoilleni... Kolmanneksi vikan esteen kohdalla tajusin olevani myöhässä, mutta SILTIKÄÄN en saanut jalkoihin liikettä, MUR! Niinpä se kohtisuora este ohitettiin, eli kielto toka vikalta, höh ja pah. Yliaikaakin siitä "uusimisesta" sitten tuli.

Mutta aivan superhienoa päivän kisoissa oli se, että koira toimi. Ensinnäkin se leikki vetolelulla agilityratoja ennen ihan useamman minuutin ajan. Keskittyi tyystin siihen leikkimiseen. Kolmatta rataa ennen erehdyin antamaan liian hövelisti maksaa, joten nami voitii lelun. Mutta toiseksi, koira pysyi hanskassa, mikä tarkoittaa meidän tämänhetkisessä tilanteessa sitä, että suoritimme rataa emmekä sinkoilleet muiden kiinnostavien asioiden (kuten narttujen) perään.

Taisi ohjaaja jo kaivata pientä tsemppiä - lauantainen kisapäivä oli sellainen :)

Viimeinen lomapäivä