lauantai 19. tammikuuta 2013
Pakkasessa
Kahden tunnin lenkki pirtsakassa pakkasessa uusilla reiteillä veti voimat niin kaksi- kuin nelijalkaisiltakin. Huomenna pitäisi pomppia kolme starttia naapurissa; peukkuja saa pitää!
lauantai 12. tammikuuta 2013
tiistai 8. tammikuuta 2013
Eckerö 2013: ei merkintöjä kisakirjaan
Ei enää pysy edes kärryillä, monennetko Ahvenamaan kekkerit nämä ovatkaan... Reissu oli juuri niin hauska kuin aina. Kiitos seuralaiset!
Jepenhän piti pomppia hyppyrata, mutta se jäi saikulle villakavereiden luokse hoitoon. Ystävät <3
Oli siis helppoa ja vaivatonta reissata vain yhden koiran kanssa. Jussillekin tällainen "omatoimimatka" teki terää; joskaan se ei taatustikaan osannut edes nauttia siitä, että sai olla kaksin oman ihmisensä kanssa.
Ekalle aksaradalle koirula lähti aikalailla virtasena. Kaarrokset oli hurrrjia. Aalla valui ihan pikkiriikkisen ja korjasi takajalan verran, joten hylly tuli jo siitä. Kepeillä jäi vimppa väli pujottelematta, ja keinu ei mennyt kunnon pysäyksellä. Olin silti kovin, kovin iloinen - varsinkin kun aa mentiin kahteen kertaan ja oli toisella kerralla treeni-aan kaltainen.
Toka rata tössäsi (pelastus)renkaalle. Paksulle, valkoiselle renkaalle tultiin vähän viistosti ja varmaan huolimattomalla ohjauksellakin, ja sivusta meni! Sitä siinä jauhettiin sen verran, että saatiin sujumaan. Loppurata menikin kivasti, ja hienot kontaktit!
Hyppärillä loppui bensa. Noin kahdeksan esteen jälkeen koira hilpaisi kentän reunalle tuttuja moikkaamaan; tuli kyllä takaisin kun kutsuin, mutta siihen päättyi se rata. Kainaloon ja koppihoitoa.
Sunnuntaina oli päivä uusi. Rata osoittautui haasteelliseksi; vain kolme nollaa! Alussa Jussi meinasi lähteä litomaan, mutta sainkin ärjäistyä sen takaisin, ja sen jälkeen pikkukoissu jopa haukahteli innosta juostessaan. Hienon puomin pysäytyskontaktin ansiosta ei tehnyt tiukkaakaan ohittaa KAKSI putken päätä ja tuupata koira avokulmasta kepeille. Niin moni hyllytti sen, mutta me suoriuduimme! Ehkä huokaisin liikaa, ja etenin aalle liian edellä ja jätin ohjaamattakin, ja kas, kielto aalle. Pahus. Toinenkin kielto tuli vielä löysästä kaarroksesta, mutta aan kielto jo hiukan lässäytti ohjaajaa. Harmitti kyllä jälkikäteen, etten pitänyt rataa kasassa.
Mutta summasummarum: uudenvuodenlupaukset piti kutakuinkin kutinsa. Iloitsen kontakteista ja siitä, että pääsääntöisesti koirula teki ilolla ja innolla, vaikka jopa Lotta hääräsi jollain radalla lähtö-maalialueella, koska startattiin niin peräjälkeen.
Tästä ON hyvä jatkaa.
Jepenhän piti pomppia hyppyrata, mutta se jäi saikulle villakavereiden luokse hoitoon. Ystävät <3
Oli siis helppoa ja vaivatonta reissata vain yhden koiran kanssa. Jussillekin tällainen "omatoimimatka" teki terää; joskaan se ei taatustikaan osannut edes nauttia siitä, että sai olla kaksin oman ihmisensä kanssa.
Ekalle aksaradalle koirula lähti aikalailla virtasena. Kaarrokset oli hurrrjia. Aalla valui ihan pikkiriikkisen ja korjasi takajalan verran, joten hylly tuli jo siitä. Kepeillä jäi vimppa väli pujottelematta, ja keinu ei mennyt kunnon pysäyksellä. Olin silti kovin, kovin iloinen - varsinkin kun aa mentiin kahteen kertaan ja oli toisella kerralla treeni-aan kaltainen.
Toka rata tössäsi (pelastus)renkaalle. Paksulle, valkoiselle renkaalle tultiin vähän viistosti ja varmaan huolimattomalla ohjauksellakin, ja sivusta meni! Sitä siinä jauhettiin sen verran, että saatiin sujumaan. Loppurata menikin kivasti, ja hienot kontaktit!
Hyppärillä loppui bensa. Noin kahdeksan esteen jälkeen koira hilpaisi kentän reunalle tuttuja moikkaamaan; tuli kyllä takaisin kun kutsuin, mutta siihen päättyi se rata. Kainaloon ja koppihoitoa.
Sunnuntaina oli päivä uusi. Rata osoittautui haasteelliseksi; vain kolme nollaa! Alussa Jussi meinasi lähteä litomaan, mutta sainkin ärjäistyä sen takaisin, ja sen jälkeen pikkukoissu jopa haukahteli innosta juostessaan. Hienon puomin pysäytyskontaktin ansiosta ei tehnyt tiukkaakaan ohittaa KAKSI putken päätä ja tuupata koira avokulmasta kepeille. Niin moni hyllytti sen, mutta me suoriuduimme! Ehkä huokaisin liikaa, ja etenin aalle liian edellä ja jätin ohjaamattakin, ja kas, kielto aalle. Pahus. Toinenkin kielto tuli vielä löysästä kaarroksesta, mutta aan kielto jo hiukan lässäytti ohjaajaa. Harmitti kyllä jälkikäteen, etten pitänyt rataa kasassa.
Mutta summasummarum: uudenvuodenlupaukset piti kutakuinkin kutinsa. Iloitsen kontakteista ja siitä, että pääsääntöisesti koirula teki ilolla ja innolla, vaikka jopa Lotta hääräsi jollain radalla lähtö-maalialueella, koska startattiin niin peräjälkeen.
Tästä ON hyvä jatkaa.
tiistai 1. tammikuuta 2013
Vuoden hauskin tuomarinsihteerinlappu
Kaikenlaista kommenttia, hymynaamaa ja ruusunkukkaa olen tuomarinsihteerinlapuissa nähnyt (ja itsekin kynäillyt), mutta tämä on hauskin: taidettiin saada kenkää radalta?! :D
2012 pulkassa - tilastot
Riemulla on rajoja. Ainakin kuluneen vuoden osalta. Ei ollut ihan parhaimpia aksavuosia.
Jeppe 2012:
Jepen osalta se jää historiaan uran lopettamisvuotena. Päätös syntyi kevään aikana, ja piirinmestikset syyskuussa olivat viimeiset kisat. Tulii fiilis, että mitäpä sitä kontaktivammaisella koiralla jauhamaan niitä ratoja aina femman, kympin ja tai jopa viidentoista kera. Lisäksi selkävaivat aina välillä muistuttelivat itsestään; usein tuntui olevan myös rimojen tiputtelu-uhka olemassa. Ollaanhan me yhdessä ehditty jo ihan kiitettävä agilityura taivaltaa.
Silti SM-kisoissa tuli kovin haikea olo, kun ymmärsi, mitä kaikkea ollaan saatu yhdessä kokea. Ja MM-karsinnathan olivat meiltä parhaimmat karsinnat ikinä - päästiin pomppimaan finaaliin saakka <3
Toki jatkossa voidaan loikkia huviksemme jokusia hyppäreitä, mutta nyt jää sekin Eckerön osalta väliin. Ollaan saikulla...
Startteja kertyi kaikkiaan vain 38, joka on toki paljon vähemmän kuin normikisavuotena. Nollia saatiin vaivaiset neljä, ja niistäkin kolme hyppäreiltä. Nollaprosentti oli siis 11. Hylly% 32. Virhepisteellisten ratojen pojot eivät aina tulleet kontakteilta, vaan oli riman pudotuksia, koiran karkailuja väärille esteille ja jotain kieltotöppäyksiäkin.
Jussi 2012:
Jussi oli vuoden 2012 alussa kakkosluokkalainen ilman luvia. Eckerössä saatiin pitkästä aikaa onnistuneita ratoja, ja vieläpä monikossa. Eka kakkosluokan luvakin napsahti voiton kera; palkintoja pokkailtiin kaikista Eckerön starteistamme :)
Sen jälkeen taas kestikin tulosten saaminen. Hyllyä hyllyn perään: keppivirheitä, haahuiluja, kontaktiloikkia, ties mitä. Ohjaaja alkoi olla jo epätoivoinen. Kunnes... keväällä saatiin kotikisoissa onnistunut nolla (toinen luva), joka antoi taas uskoa jatkaa harjoituksia :) Kesä-heinäkuussa saatiin sitten jo useampi nolla ja vihdoin Janakkalassa SERTin kera kolmosiin. Ehditiin nippanappa "voittamaan" siskonpoika-Rumba, joten Jussi oli ensimmäinen Kisentel's russelikasvatti, joka nousi kolmosluokkaan :) Kakkosluokassa ehdittiin siis viime vuonna tahkota 37 starttia.
Kolmosluokka korkattiin piirinmestiksissä, joissa heti napsahti hyppärinolla. Marraskuussa tuli vielä kolme nollaa lisää.
Startteja vuoden aikana yhteensä 54, joista nollia 10, eli nolla-% 19. Hyllyprossa sen sijaan huima 78. Aika monta kertaa on rata jäänyt tyystin kesken, syystä tai toisesta. Mutta kyllä me vielä näytetään :)
Jeppe 2012:
Jepen osalta se jää historiaan uran lopettamisvuotena. Päätös syntyi kevään aikana, ja piirinmestikset syyskuussa olivat viimeiset kisat. Tulii fiilis, että mitäpä sitä kontaktivammaisella koiralla jauhamaan niitä ratoja aina femman, kympin ja tai jopa viidentoista kera. Lisäksi selkävaivat aina välillä muistuttelivat itsestään; usein tuntui olevan myös rimojen tiputtelu-uhka olemassa. Ollaanhan me yhdessä ehditty jo ihan kiitettävä agilityura taivaltaa.
Silti SM-kisoissa tuli kovin haikea olo, kun ymmärsi, mitä kaikkea ollaan saatu yhdessä kokea. Ja MM-karsinnathan olivat meiltä parhaimmat karsinnat ikinä - päästiin pomppimaan finaaliin saakka <3
Toki jatkossa voidaan loikkia huviksemme jokusia hyppäreitä, mutta nyt jää sekin Eckerön osalta väliin. Ollaan saikulla...
Startteja kertyi kaikkiaan vain 38, joka on toki paljon vähemmän kuin normikisavuotena. Nollia saatiin vaivaiset neljä, ja niistäkin kolme hyppäreiltä. Nollaprosentti oli siis 11. Hylly% 32. Virhepisteellisten ratojen pojot eivät aina tulleet kontakteilta, vaan oli riman pudotuksia, koiran karkailuja väärille esteille ja jotain kieltotöppäyksiäkin.
Jussi 2012:
Jussi oli vuoden 2012 alussa kakkosluokkalainen ilman luvia. Eckerössä saatiin pitkästä aikaa onnistuneita ratoja, ja vieläpä monikossa. Eka kakkosluokan luvakin napsahti voiton kera; palkintoja pokkailtiin kaikista Eckerön starteistamme :)
Sen jälkeen taas kestikin tulosten saaminen. Hyllyä hyllyn perään: keppivirheitä, haahuiluja, kontaktiloikkia, ties mitä. Ohjaaja alkoi olla jo epätoivoinen. Kunnes... keväällä saatiin kotikisoissa onnistunut nolla (toinen luva), joka antoi taas uskoa jatkaa harjoituksia :) Kesä-heinäkuussa saatiin sitten jo useampi nolla ja vihdoin Janakkalassa SERTin kera kolmosiin. Ehditiin nippanappa "voittamaan" siskonpoika-Rumba, joten Jussi oli ensimmäinen Kisentel's russelikasvatti, joka nousi kolmosluokkaan :) Kakkosluokassa ehdittiin siis viime vuonna tahkota 37 starttia.
Kolmosluokka korkattiin piirinmestiksissä, joissa heti napsahti hyppärinolla. Marraskuussa tuli vielä kolme nollaa lisää.
Startteja vuoden aikana yhteensä 54, joista nollia 10, eli nolla-% 19. Hyllyprossa sen sijaan huima 78. Aika monta kertaa on rata jäänyt tyystin kesken, syystä tai toisesta. Mutta kyllä me vielä näytetään :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)